Kesäinen lauantaiaamu käynnistyi juhlavasti Lappeenrannan urheilutalolla Lyseon opiskelijoiden, ylioppilaiden ja kutsuvieraiden yhteisessä ylioppilasjuhlassa. Juhla kytki yhteen niin Lyseon historian ja nykyhetken kuin aavistuksen tulevastakin. Juhlapuhujat muistuttivat puheissaan ennen kaikkea monista elämässä tarvittavista taidoista, vaikka koulumenestystä ylioppilasjuhlassa varsinaisesti juhlistettiinkin. Yhden vuosiluokan hajaantuminen omille poluilleen sisälsi ripauksen haikeuttakin.

 

Juhlan avasi oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Salla Pätilä. Puheessaan hän toivoi lukioajan jättäneen lakitettaville mieleen ennen kaikkea hyviä muistoja ja tuoneen mukanaan uusia koko elämän ajan kestäviä ystävyyssuhteita. Samoja ajatuksia välittivät juhlan musiikkiesitykset. Lauluryhmä taustasoittajineen musisoi niin onnen aineksista kuin suuresta maailmastakin, joka ylioppilaita odottaa. Juhlassa omalla kappaleellaan esiintynyt Roope Ronkainen puolestaan omisti laulunsa Lyseon tunnetulle naiskauneudelle. Salin edusta olikin täyttynyt kauniista lakkinsa pian saavista nuorista neidoista ja myös puvuissaan komeista nuorista miehistä.

   

Mennyttä ja tulevaa puheissa

Riemuylioppilaiden - vuonna 1961 Lyseon lukiosta kirjoittaneiden - tervehdyksen toivat Pentti Hentunen ja Seppo Saarinen. Entisenä lyseolaisena ja Lyseon rehtorinakin urallaan toimineena Hentunen toi puhuessaan juhlaan häivähdyksen historiaa. Hänen puheensa kautta välittyivät juhlayleisölle koulunkäynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös opiskelijoiden ja heidän tavoitteidensa samankaltaisuus ennen ja nykyaikana. Perinnöksi uusille ylioppilaille Hentunen jätti luokkalaistensa tunnuslauseen: "Ja periksi ei anneta!" Seppo Saarinen jatkoi samassa hengessä perustellessan riemuylioppilaiden jakamien stipendien perusteita: nuoruuden vaaliminen ja samalla koulun kunnialla suorittaminen on haastava tehtävä muuttuvassa maailmassa.

Juhlapuheen piti kouluamme vuoden ajan luotsannut ja ylioppilasjuhlan myötä uusiin haasteisiin siirtyvä rehtori Tuula Tervo. Puheessaan Tervo kertasi koulu-uran vaiheita ja viittasi tuleviin haasteisiin. Erityisesti tulevina haasteina hän nosti esiin kansainvälistymisen, oman itsensä löytämisen ja menestyspaineet. Ylioppilaita Tervo kehotti vaalimaan lukioaikana syntynyttä ystävyyttä sekä muistamaan todellisen onnellisuuden lähteet: ihmissuhteet ja tyytyväisyyden omaan itseensä sekä elämäänsä. Vanhempia hän muistutti nuoren tukemisesta elämän käännekohdassa sekä kiitti tuesta lukio-opinnoissa.

Juhlapuheissa korostettiin Lyseon hyvän ilmapiirin merkitystä nuoren kasvamisessa kohti aikuisuutta. Tuoreen ylioppilaan puheen pitänyt Karoliina Pärnänen katsoi mennyttä ihmetellen ja positiivisin mielin. Tulevaisuudessa hän toivoi ylioppilaiden ja kaikkien nuorten uskovan unelmiinsa ja joskus mahdottomaankin. Tulevaisuus on Pärnäsen mielestä täynnä mahdollisuuksia, joista nuori saa ja hänen tuleekin haaveilla. "Miten me tuonkin olemme tehneet?" hän kertoi ihmettelevänsä tutkintotodistusta ja kaikkia ylioppilaita katsellessaan. Tuoreiden ja viiden vuosikymmenen takaisten ylioppilaiden yhteinen Maamme-laulu päätti ylioppilasjuhlan komein sävelin.

 

Ennen ylioppilasjuhlaa

Ylioppilaiden vielä valmistautuessa juhlaansa vietti muu koulu yhteisen hetken, jossa jaettiin stipendit sekä todistukset ja muistettiin uusiin haasteisiin siirtyviä opettajia. Oppilaskunnan hallitus jakoi pullon kuohuvaa ja opettajakunta kukat rehtori Tuula Tervolle ja opettaja Markku Kuosalle. Myös opo Tiina Kivirantaa ja erityisopettaja Marika Haapalaista muistettiin lukuvuoden päättyessä.

Aamuhetkessä puhunut Tervo muistutti opiskelijoita siitä, ettei vain akateeminen menestys mittaa ihmistä. Hänen mukaansa tärkeintä on sydämen sivistys ja kyky tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Erityisesti rehtori kiitti kuluneesta vuodesta oppilaskunnan hallitusta ja tutoreita, jotka ovat toimineet aktiivisesti Lyseon hengen rakentamisessa. Näiden sanojen myötä siirtyi Lyseo kohti odotettua kesälomaa ja uutta lukuvuotta.

Kuuntele tuoreen ylioppilaan puhe kokonaisuudessaan.

 

 
00:00