Millainen Lyseon lukio oli melkein 70 vuotta sitten? Entä vuosituhannen vaihteessa? Tee aikamatka 1950-luvun Lyseosta nykypäivään.


Koulunkäyntiä ja koulupäivän rakennetta

Normaalit koulupäivät olivat pitkiä. Läksyjä kiinnostavimmista aineista tehtiin tunnollisemmin kuin niistä tylsemmistä.  Ulkolukua oli paljon. Tunnit kestivät 45 minuuttia nykyisen 75 minuutin sijaan. Ruokatauko oli noin tunnin, ja välitunnit 15 minuutin mittaisia. Tekniikka oli lähes olematonta ja koekysymykset kirjoitettiin taululle. Tämä oli normaalin koulupäivän rakenne 50–60-luvuilla.

Vapaa-ajalla koulu järjesti erilaisia kerhoja teatterista liikuntakerhoihin. ”Eri kerhoihin mentiin osittain parempien arvosanojen toivossa”, kertoo Jukka Sirenne, ”käytösnumerolla ei kuitenkaan kikkailtu: hyvä käytös ei heijastunut muihin aineisiin.” Kolme muistutusta riitti jälki-istuntoon.

”Kaksi viikkoa ennen kesäloman alkua ”heitettiin vapaaksi”. En tiedä vaistosivatko opettajat sen vai eivät, mutta keneltäkään ei tullut pahaa tulkintaa asiasta”, hymähtää Sirenne.

Vuonna 1991 Lyseosta kirjoittanut Petra Luukko kertoo Lyseon hänen aikanaan luokallinen lukio. Opettajat kiersivät luokista toisiin. Oppilaat viettivät tunnit samassa luokassa lukuun ottamatta fysiikan, kemian ja musiikin tunteja. Koeviikkoja ei 1990-luvun alussa ollut. Kokeet sijoittuivat jakson loppuun normaaleille oppitunneille, samoin kuin nykyisin yläkoulussa. ”Aikoinani ainoat reaaliaineet, joista tuli kotiläksyjä, olivat fysiikka ja kemia. Yleisesti reaaliaineista oli opettajan pitämä suullinen läksykuulustelu tunnin alussa”, kuvailee Luukko. Hän kertoi myös Lyseossa olleen hänen aikanaan 3-jaksojärjestelmä, joka erosi muiden Lappeenrannan lukioiden 6-jaksojärjestelmästä.

”Tekniikka – piirtoheitin löytyi todennäköisesti luokasta, mutta moni opettaja kirjoitti muistiinpanot liitutaululle. Luokista löytyi magnetofoni, jolla ”soitettiin” vieraiden kielten nauhoja ja kuunteluita”, kertoo Luukko.

Koulunkäynti ja opiskelu eivät sinänsä ole muuttuneet aikojen saatossa, mutta esimerkiksi tekniikan kehittymisen myötä opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet ja nykypäiväistyneet.

 

Nasugaala, wanhat ja penkkarit Petran Luukon näkökulmasta

”Lyseossa oli tuolloin ekaluokkalaisille ns. nahkakonsa, oman aikansa nasugaala. Tosin tämä järjestettiin illalla – koulupäivän ulkopuolella. Lehtori Lampénin mukaan ne olivat niin ”kuuluisat”, että myös muiden koulujen opiskelijat yrittivät päästä niihin mukaan. Menoa riitti…”

”Wanhojentansseja harjoiteltiin muutamia kertoja. Siihen käytettiin muutamia liikuntatunteja ja pari muuta muun aineen tuntia, jos opettaja antoi siihen luvan. Tokaluokkalaisista tuli koulun vanhimpia ja tämän piti näkyä myös vaatetuksessa. Tuolloin siis pyrittiin pukeutumaan vanhoihin vaatteisiin tansseissa eli vanhanajan mallisiin mekkoihin, pukuihin ja asusteisiin.”

”Ajat muuttuvat, ja hyvä niin, mutta aikanaan opettajista/opettajille tehtiin penkkareihin laulut. Muistan itsekin niitä vääntäneeni. Laulut sitten esitettiin penkkareissa. Niissä oli huumoria ja totuuden häivää, ja niihin nähtiin vaivaa.”

 

Millaisia opettajat olivat?

Tuure Westinen kertoo Lyseon opettajien olleen asiallisia, kannustavia, osaavia, vaativia ja päteviä. Pekka Linkosalo taas kommentoi opettajien suurta vaihtuvuutta: ”Englannin, historian ja matematiikan opettajat vaihtuivat vuosittain”. Kaikille opettajille yhteisenä piirteenä nousi esille persoonallisuus. Petra Luukko nosti haastattelussa esille opettajien ammattitaitoisuuden.

”Opettajat olivat persoonia. Oppilaat tykkäsivät persoonallisista opettajista, ja motivaatio opiskeluun oli erilaista. Jos persoonaa ei ollut, sai osakseen kiusaamista. Kunnioitus opettajia kohtaan tuli persoonan kautta”, kuvailee itsekin opettajana ollut Jukka Sirenne.

 

Mieleenpainuvia henkilöitä

Mieleenpainuvia henkilöitä Lyseosta löytyi ja löytyy monia. Haastatellut nostivat esille muun muassa Sirkka-Liisa Taskisen, Esko Immosen, Juhani Kotilaisen, Veijo Putkisen, Arvi Luukan, Lauri Toivarin, Pentti Pyysalon, Jouko Taskisen, Anna Wolkoff-Nissisen, sekä viime keväänä eläkkeelle jääneen Esko Lampénin.

Varsinkin Anna ”Ana” Wolkoff-Nissinen tuli useamman kerran esille vastauksissa. Annaa pidettiin ankarana, vaativana, ja jopa pelottavana opettajana. ”Anna Wolkoff-Nissinen oli Helsingin yliopistoa myöten kuuluisa tiukasta opetuksestaan”, kertoo Tuure Westinen. Melkeinpä ”terrorisoivasta” tyylistään huolimatta hän oli pätevä ja ”opetti kriisin kestävyyttä”. Ana teetti paljon ulkolukua ja järjesti vaikeita kokeita.

”Vaikka muiden aineiden läksyjä ei tehty, Anan läksyt hoidettiin aina. Anan tunneilla oppi myös kirjoittamaan muistiinpanoja samaan aikaan, kun opettaja kertoi teoriaa,” muistelee Eeva Linkosalo. ”Anan arvostelutaulukko koostui neljästä osasta: a-kirjain oli paras, i-kirjain seuraava, ja ?-merkki sitä seuraava. Vastaus oli kaikista ala-arvoisin, kun lopussa ei ollut mitään merkintää”, kertoo Eeva Linkosalo. ”Mitä pidempi punainen viiva oli i:n perässä, sitä vihaisempi hän oli”, Jukka Sirenne hymähtää muistellessaan Anaa. Kokonaisuudessaan mielipiteet Anna Wolkoff-Nissisestä vaihtelivat hyvin paljon.

 

Katkelmia Eeva Linkosalon kirjoittamasta Anaa puolustavasta lehtiartikkelista

”Olkoonpa Anan opetusmetodi kuinka epäpsykologinen tahansa, niin yksi periaate olisi opiksi vielä tänäänkin: tärkeintä on palaute, ei vain virheen osoittaminen vaan myös, kuinka se korjataan.”

”Koekirjoitukset korjattiin vihkoon toiselle sivulle – Ana tarkisti korjaukset ja jos niissäkin oli virheitä, liimattiin päälle korjausliuska, joita sitten saattoi kertyä useitakin päällekkäin. Näin siis yritettiin paksuimpaankin kalloon takoa kielentaidot – monesti myös menestyksellä.”

 ”No, Ana oli ankara, mutta niin on elämä ja maailmakin.  Oli ihan hyvä, ettei meidän tarvinnut lähteä maailmalle hemmoteltuina lellikkeinä vaan karaistuneina kestämään myös arvostelua ja vastoinkäymisiä.  Toivottavasti mahdollisimman moni ymmärtää antaa arvoa Anan opetuksille.”

 

Hauskoja sattumuksia opettajista ja koulusta

Pekka Linkosalo: ”Kalle Väänänen kysyi kasviopin (nykyisin biologia) tunnilla: ”Mitä jää lautaselle, kun sitä on syöty mansikkamaitoa?” Taipalsaarelainen Pekka Okko vastasi ”lusikka”, vaikka opettaja oli odottanut vastaukseksi mansikan siemeniä.”

Pekka Linkosalo: ”Pihalla oli poikien huussi, ”saluuna”, jossa pojat olivat tupakalla niin, että sauhut vain nousivat ikkunanaukoista.”

Eeva Linkosalo: ”Pojat laittoivat kiljupöntön fysiikanluokan komeroon. Kun se paljastui, lausui rehtori Eino Suneli: ”No, pojat ovat aina poikia,” ja asia haudattiin hiljaisuudessa.”

Jukka Sirenne: ”Kaarlo Kajatsalo laittoi meidät pojat riviin ja tarkisti kaikkien olevan paikalla. Sitten hän osoitti rivistä tiettyä osaa oppilaista: ”Nämä oppilaat tästä”. Näin tehtiin jako A-luokalle, jossa luettiin venäjää, ja B-luokalle, joka oli tiedepainotteinen. Molemmille luokille tuli noin 40 poikaa.”

Jukka Sirenne: ”Tapasimme Eino Sunelin kanssa valmistumiseni jälkeen. Hän kysyi mikä minä olen ammatiltani. Vastatessani olevani opettaja, hän totesi: ”On se hyvä, että sinustakin jotakin tuli.”

Petra Luukko: ”Lehtori Kotilaiselta jäi kerran mersu Liisankadun mäkeen, ja luokan pojat kävivät työntämässä sen lehtori Kotilaisen kanssa koulun parkkiin. Kotilainen istui ratissa ja ohjasi autoa poikien työntäessä sitä. Pojat saivat palkkioksi munkit.”

Petra Luukko: ”Liikuntatuntien aiheet suunniteltiin yhdessä liikunnan opettajan kanssa. Jostain syystä hiihtokerta tai telinevoimistelu sattui aina penkkari- tai vanhojenpäivän kohdalle.”

Petra Luukko: ”Sakari Kiiskinen opetti uskontoa ja käveli ympäri luokkaa puhuessaan. Oppilaat eivät siitä niin pitäneet, joten yleensä pulpettien väliset käytävät olivat Saken tuntien aikana täynnä reppuja ja laukkuja. Sakari oli myös musiikkimiehiä ja saimme kuulla kitarasäestyksellisiä lauluja tunnilla.”

 

Polkuja Lyseon jälkeen

Haastateltavien polut ovat johtaneet hyvinkin eri suuntiin Lyseosta valmistumisen jälkeen. Tuure Westinen teki työuransa viestinnän lehtorina, Pekka Linkosalo toimi metsätaloudentarkastajana Metsähallituksessa, ja Eeva Linkosalosta tuli hammaslääketieteen tohtori ja yliopiston opettaja. Jukka Sirenne teki uransa opettajana, erityisopettajana ja rehtorina.

”En olisi tässä elämäntilanteessa ilman Lyseota tai minua sietäneitä opettajia,” toteaa Sirenne.

Petra Luukosta tuli valmistumisensa jälkeen Lyseon entisen fysiikan- ja kemianopettajan Pertti Europaeuksen seuraaja: ”Muistan käyneeni Pertin pitämässä kemiakerhossa lukioaikana. Teimme siellä ainakin erilaisia ionien osoitusreaktioita. Hän kannusti opinnoissa, ja varmasti osittain hänen ansiostaan lähdin lukemaan kemiaa. Tein myöhemmin osan opetusharjoittelustani Pertille Lyseolla, ja hän muun muassa kehotti minua hakemaan hänen virkaansa hänen jäädessään eläkkeelle. Minulle on kunnia olla hänen seuraajansa Lyseossa.”

Millaisena kouluna Lyseota pidettiin?

Lyseon lukiosta heijastuvat nykypäivänäkin tiedeaineet ja ”Tylypahkan velhot”. Tuure Westisen mielestä Lyseo oli hänen aikanaan historiansa tunteva, arvokas ja sopivan rento. Varsinkin pitkää matematiikkaa ja sen tärkeyttä korostettiin. Eeva Linkosalon mielipide Lyseosta eroaa edellisistä: ”Opettajien, varsinkin keskiasteen mielestä lukiossa olevat tytöt olivat häiriöksi ja lähes paarialuokkaa”. Hän kuvaili Lyseota myös ”moraalisesti erittäin ankaraksi”.

”Lyseota arvostettiin, vaikka Lyseo ei ollut mitenkään tiukkamielinen. Luulen, että arvostus tuli Lyseoon valitsemisen kautta. Merkki, että opiskelit Lyseossa, oli jo jotain”, kuvailee Jukka Sirenne.

”Lyseo oli vanhana kouluna ihan omassa arvossaan ja me koululaiset olimme ylpeitä lyseolaisuudesta ja koulun kulttuurihistoriasta”, toteaa Tuure Westinen.

Lyseoon kaupungin ulkopuolelta

Useat oppilaat tulivat Lyseoon kaupungin ulkopuolelta. ”Maanantaiaamuisin läheisistä kunnista tuli suuri joukko koululaisia junalla tai linja-autolla”, kertoo Eeva Linkosalo.             

Tuure Westinen: ”Olin koko kouluajan kansakouluajoilta lähtien viikot pois kotoa, kun kotisaaressamme Jänkäsalossa ei ollut koulua. Olin myös oppikouluaikaan vuokralaisena eri paikoissa tuttavien luona Lappeenrannassa, joten koulunkäyntivastuu ja läksyjen tekemisvastuu jäivät yksin minulle.

Lukioluokan keväällä kaksi viikkoa ennen koulun päättymistä kävin lääkärissä hakemassa lääkekuurin ja menin kotiin Saimaan saareen kahdeksi viikoksi ”sairastamaan”. Loman ajan kuorin massapuutavaraa Ensolle. Hyvä tili tuli eikä luokanvalvojakaan moitiskellut.”

 

Lyseosta IB-lukion puolelta 2017 kirjoittaneen Essi Kultasen pikahaastattelu

”Kuvailisin Lyseota moderniksi, uudenaikaiseksi sja tapahtumarikkaaksi kouluksi, jossa teknologian kehitys näkyy.”

”Opettajat olivat monipuolisia ja omalaatuisia persoonia. Kaikilla oli omalaatuiset opetusmetodit ja -tavat erilaisia.”

”Koulunkäynnistä mieleen jäivät IB:n ihanat esseet ja esitelmien pitäminen. Power Pointtien kauniiseen ulkonäköön panostettiin. Koululehti Lyskari oli iso osa kouluvuosiani. Toisaalta se oli mukavaa vastapainoa opiskelulle, mutta joskus kun innostuin liikaa ja otin liikaa vastuuta artikkelien teosta, tuli siitäkin taakka.”

”Lyseo tunnettiin ja tunnetaan modernisuudestaan ja yhteisöllisyydestään.”

 

Haastatellut

Pekka Linkosalo– valmistunut Lyseosta 1955

Eeva Linkosalo– valmistunut Lyseosta 1958

Jukka Sirenne– valmistunut Lyseosta 1959

Tuure Westinen– valmistunut Lyseosta 1969

Petra Luukko– valmistunut Lyseosta 1991

Essi Kultanen– valmistunut IB-lukiosta 2017

 

Iso kiitos kaikille haastattelun antaneille!

Toimittaja: 
Milla Kainlauri
Kuvat: 
Aino Lappalainen, Miika Jantunen

Avainsanat: